Luen Iltalehdestä kokoomusnuoresta, joka innoissaan ennustaa, että Donald Trumpin presidenttiyden myötä ”woke” häviää Yhdysvalloista lopullisesti. Kun toimittaja tiedustelee, mihin haastateltava wokella viittaa, kaverilla menee sormi suuhun. Vaikkei hän tiedäkään, mitä woke tarkoittaa, on kuitenkin hyvä asia, että se "kuolee".
Woke on aiemmin viitannut yhteiskunnallisista epäkohdista hereillä olevaan ja jopa niitä omalla toiminnallaan korjaavaan ihmiseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana sanasta on tullut radikaalin oikeiston leimakirves, joilla merkitään ja mitätöidään ne, jotka ovat huolissaan esimerkiksi rasismista tai sukupuolten eriarvoistumisesta. Woke ei siis ole vasemmiston vaan nykyisessä merkityksessään ennen kaikkea radikaalin oikeiston ideologiaa.
Päinvastoin kuin joskus kuvitellaan, ideologia ei ole johdonmukainen aate tai maailmankatsomus. Usein sitä luonnehtivat loogiset ristiriidat, ennakkoluulot ja silkka tietämättömyys. Voimakkaat tunteet liimavat niitä kaikkia yhteen. Woke-ideologian kannattajan tyypillinen piirre onkin se, että hän puhisee ja ähkyy "wokesta" ymmärtämättä lainkaan, mistä on kysymys. Hänen ajattelunsa on pysähtynyt – kuten tutkijat sanovat – ideologiseksi sulkeumaksi. Tällainen sulkeuma vastustaa tehokkaasti kaikkea sitä itseään uhkaavaa tietoa ja vaalii huolellisesti viholliskuviaan.
Radikaalille oikeistolle woke-ideologia on hyödyllinen poliittinen työkalu, koska sen avulla on helppo leimata kuka tahansa ihminen epäilyttäväksi pienimmänkin vihjeen perusteella. Sellaiseksi riittää esimerkiksi ihmisoikeuksista puhuminen. Samalla se tarjoaa aineksia rakentaa poliittista identiteettiä vetämällä rajaa muihin, eri lailla ajatteleviin ihmisiin.
*
Woken muuntuminen poliittiseksi leimakirveeksi ja radikaalin oikeiston identiteettityön välineeksi asettaa haasteita journalismille. Käsitteellä ei voi kuvata neutraalisti mitään yhteiskunnallista toimijaa. Sen käyttö tuo automaattisesti mukanaan edellä kuvatut ideologiset painotukset. Nykyään ne ovat erittäin vahvoja, Trumpin voiton myötä kenties hegemonisia.
Mikäli journalismi haluaa toteuttaa tehtäväänsä mahdollisimman neutraalina yhteiskunnallisen todellisuuden kuvaajana, se voisi purkaa woken ideologisia kytkentöjä valottamalla käsitteen merkitysten rakentumista poliitikkojen puheissa. Ylipäätään journalismi voisi nykyistä enemmän tuoda esiin wokeen ja muihinkin politiikan avainkäsitteisiin liittyviä laajoja keskusteluja.
Iltalehden haastateltavalleen asettama yksinkertainen ja vahva kysymys on hyvä alku: Mutta mikä on woke?