Suonenjokelainen kokoomuksen kunnanvaltuutettu Timo Sorsa kirjoitti kommentin vihreiden puheenjohtajan Sofia Virran naisten häirintää koskevaan Facebook-postaukseen : ”Hississä, kun on iso kaula-aukko nenäsi edessä ja melonit pompottavat, ei tule mieleen kotityöt ym."   Kommentillaan kunnanvaltuutettu onnistui kampeamaan itselleen hieman valtakunnallista julkisuutta. Hän myös arvelee somekommentoinnin vaikuttavan myönteisesti poliittiseen tulevaisuuteensa. * Virran miehiltä

Hei uusi perussuomalainen. Tervetuloa mukaan. Monella kaltaisellasi aloittelevalla poliitikolla on kova tahto muuttaa maailmaa, mutta keinot varmaan vähän hakusessa. Ohessa muutamia puolueemme kovissa käytännöissä testattuja poliittisen viestinnän tippejä. Niiden avulla opit talon tavoille ja pääset varmasti eteenpäin viitoittamallamme tiellä.   1. Ota huomioon, että potentiaaliset äänestäjäsi kokevat usein, ettei heillä ole todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaan.

Kun seuraan akateemikko Martti Koskenniemen ja Kanadan pääministerin Mark Carneyn tuoreiden esiintymisten vastaanottoa, voin aistia tunnetilan, jonka luulin jo tukehtuneen yleisen näköalattomuuden alle. Kyse on voimaantumisesta ja sen mukanaan tuomasta toivon pilkahduksesta.   Kuinka paljon tuota tunnetta olenkaan kaivannut!   Niin Koskenniemen esiintymistä tiistain (20.1.) A-studiossa kuin Carneyn saman päivän puhetta Davosissa yhdistää tosiasioiden tunnustaminen. Kumpikin

Sakset heiluvat fanaattisesti. Heikoimmilta viedään ja vahvoille annetaan. Etnisiä ryhmittymiä pilkataan avoimesti. Tällainen julmuuden politiikka on vaarallista, koska se raivaa tietä entistäkin julmemmalle politiikalle.   Tunnetussa teoksessaan Tavanomaisia paheita  (1984, suom. 2023) filosofi ja aatehistorioitsija Judith Shklar pitää julmuutta summum malumina , politiikan – ja elämän yleensäkin – suurimpana pahana. Hän erottaa toisistaan fyysisen ja moraalisen julmuuden. E