Suoraa puhetta oikeusvaltiosta?
- Janne Seppänen
- 2 hours ago
- 2 min read
Suomalaista oikeusvaltiokeskustelua luonnehtii erikoinen piirre: useimmat tietävät, mistä uhka tulee, mutta sitä ei oikein tohdita sanoa ääneen. Hyvä esimerkki tästä on toimittaja Teija Sutisen pääkirjoitus Helsingin Sanomissa keskiviikkona 23.4.
Kirjoitus pohjautuu lehden pääsiäisenä julkaisemaan laajaan selvitykseen, jossa yhdeksältä asiantuntijalta tiedusteltiin, voiko oikeusvaltio murtua täälläkin. Asiantuntijat eivät nähneet akuuttia uhkaa, mutta toivat samalla esiin monia huolestuttavia piirteitä oikeusvaltiomme heikkouksista. Heidän mielestään tilanteelle on syytä tehdä jotain.
Vaikka asiantuntijat tunnustavat uhkan olemassaolon, kukaan – mukaan lukien HS:n pääkirjoitus – ei kuitenkaan halua paikantaa sitä poliittisesti.
*
Viime vuosien politiikkaa edes pinnallisesti seuranneet kuitenkin tietävät, että oikeusvaltiota ei Suomessa varsinaisesti uhkaa mikään muu taho kuin laitaoikeisto. Siihen lukeutuu etenkin perussuomalainen puolue, mutta mitä ilmeisimmin myös kokoomuslaisia voimia.
Jos tätä epäilee, voi palauttaa mieliin vaikkapa perussuomalaisten kansanedustajien ulostuloja joulukuulta 2023, jolloin itärajaa oltiin sulkemassa. Ne olivat sen verran rajuja, että jopa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi hermostui ja lähti poikkeuksellisesti julkisuuteen ilmaisemaan huolensa. On naiivia olettaa, että kyse oli vain yksittäisistä ulostuloista.
Hänen jälkeensä asiaan puuttuivat voimakkain sanoin niin emeritusprofessori Kaarlo Tuori kuin vaikkapa entinen korkeimman oikeuden presidentti ja nykyinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo.
Asiantuntijoiden haluttomuutta paikantaa uhkaa poliittisesti voi ymmärtää. Heidän asemansa on äärimmäisen herkkä ja poliitisten toimijoiden suora nimeäminen saastuttaisi heidän roolinsa niin tuomareina kuin asiantuntijoina. Heillä on monia muitakin hyviä syitä pysytellä poliittisten kamppailujen ulkopuolella. Myös trollit saattaisivat aktivoitua ikävällä tavalla.
Journalismissa asetelma on toinen. Jos toimitukset kirjoittavat mistä tahansa suomalaiseen yhteiskuntaan kohdistuvasta uhasta, lukijat odottavat niiden kertovan, mistä uhka tulee ja kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Nyt uhasta keskustellaan Sutisen pääkirjoituksen tapaan sen kautta, mitä on tapahtunut Fideszin valtaannousun jälkeen Unkarissa tai Puolassa Laki- ja oikeus -puolueen valtakaudella.
On tietenkin hyvä muistaa, mitä perussuomalaista puoluetta ideologisesti lähellä olevat tahot ovat saaneet aikaiseksi maissaan. Siihen huomion kiinnittäminen suuntaa kuitenkin katseen horisonttiin, kun pitäisi katsoa suoraan ja lähelle.
*
Luotan asiantuntijoiden arvioon siitä, että oikeusvaltio on Suomessa toistaiseksi vakaa.
Donald Trumpin ja hänen taustavoimiensa halu murtaa oikeusjärjestelmä diktatorisin ottein on kuitenkin tyrmistyttänyt monia ja todistanut sen, kuinka nopeasti asiat voivat muuttua. Tästäkin syystä suomalaiset ansaitsevat omaa poliittista todellisuuttamme analysoivaa ja erittelevää oikeusvaltiojournalismia.
Mitähän tapahtuisi, jos toimitukset suoristaisivat rivinsä ja avaisivat keskustelun vilpittömällä kysymyksellä: Jos kerran oikeusvaltioomme kohdistuu uhka, niin mihin se poliittisesti paikantuu?
Vinjetin taustakuva: JS.
