”Olipa hieno puhe J.D. Vanceltä”, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kirjoittaa sosiaalisessa mediassa 14. helmikuuta. Seuraavana päivänä Purra sanoo MTV:n uutisekstrassa olevansa erityisen huolestunut siitä, että presidentti Donald Trump ”nuoleskelee” Putinia.
Perussuomalaiset haluavat nyt sekä syödä että säästää kakun saman aikaisesti.
He yrittävät hyötyä Trumpin hallinnon tuesta eurooppalaiselle laitaoikeistolle, joka tiivistyi varapresidentti Vancen puheeseen Münchenissä. Puheessa kaikuivat perussuomalaisen poliittisen viestinnän keskeiset avainsanat maahanmuutosta sananvapauteen. Ei ihme, että Purra haltioitui.
Saman aikaisesti puolue pyrkii ottamaan etäisyyttä samaisen hallinnon Venäjää peesaavaan politiikkaan. Etenkään nyt puolueella ei ole varaa leimautua Venäjän kaveriksi, vaikka perussuomalaisten tuki Vladimir Putinin diktatuurille on herättänyt ennen hyökkäystä Ukrainaan ansaitsemaansa huomiota.
Kenties Purra kuvittelee voivansa poimia Trumpin hallinnon ulostuloista vain ne, joiden hän näkee olevan linjassa puolueensa poliittisten päämäärien ja arvomaailman kanssa. Tämä on kuitenkin itsensä ja myös äänestäjien huijaamista. Venäjän myötäily ja eurooppalaisen laitaoikeiston kannustus ovat trumpilaisen politiikan kaksi toisiinsa lomittuvaa ulottuvuutta. Jos kannattaa yhtä, kannattaa samalla toistakin.
Perussuomalaisten paistattelu yhdysvaltalaisen oikeistopopulismin ideologisessa lämmössä siis tukee Yhdysvaltain Venäjä-politiikkaa ja myös yritystä heikentää Euroopan unionia. Vancen toteamus siitä, että Euroopassa uhka tulee sisältä käsin, pitääkin paikkansa. Uhka ei tosin muodostu liberaalin demokratian kannattajista vaan Vancen itsensä tukemasta laitaoikeistosta.
Perussuomalaiset myös murentaa hallituksen yhtenäisyyttä tilanteessa, jossa vaaditaan poikkeuksellisen paljon johdonmukaisuutta ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa.
Puolue siis toimii selvästi maamme kansallisen edun vastaisesti, vaikkei sitä juuri ääneen tohdita sanoa. Tosiasian sanallistaminen rapauttaisi hallituksen muutenkin jo heiveröistä uskottavuutta, ja kukaan ei erityisesti kaipaa hallituskriisiä kaiken kaaoksen keskelle.
Ministeri Purralta voi kuitenkin perustellusti kysyä: kenen puolelle asetut? Teetkö Venäjää vahvistavaa ja Eurooppaa heikentävää politiikkaa vai vaalitko aidosti Suomen, Euroopan ja samalla myös Ukrainan etua?
Jätän kysymyksen suosiolla retoriseksi. Sekava poliittinen viestintä osoittaa, ettei Purralla ole aavistustakaan vastauksesta.
Vinjektin taustakuvat: Purra, valtioneuvosto kanslia, kuvaaja Lauri Heikkinen, lisenssi CC-BY-4.0. Trump, kuvaaja Daniel Torok, lisenssi WikimediaCommons. Kuvankäsittely JS.
Edit. 20.2.2025, 11:47. Pieniä tyylillisiä korjauksia.