Näin kuntavaalien alla perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on avoimesti ilmaissut kiinnostuksensa pervoiluun, etenkin kouluympäristössä. Asia lienee ollut politiikkaa tarkasti seuranneiden tiedossa jo vuosikausia, mutta vasta nyt puolue on kirjannut pervoilun virallisesti kuntavaaliohjelmaansa.
Yleisimmässä merkityksessään pervoilu tarkoittaa poikkeamista normaalista ja luonnollisena pidetystä käyttäytymisestä. Pervoilija voi myös kohdistaa seksuaalisen intohimonsa yllättäviin esineisiin ja tehdä niillä kaikenlaista kivaa – tai sitten vähemmän kivaa.
Perussuomalaisilla pervoilu liittyy tietenkin politiikkaan, mutta sen seksuaalista ulottuvuutta ei voitane täysin sulkea pois. Poliittisen pervoilun välineinä ovat toimineet muun muassa mustat säkit, sakset ja irtokynnet.
*
Tunnetussa blogissaan Purra kirjoittaa, kuinka ”pääkaupunkiseudulla kävelee tunnistamattomia mustia säkkejä, jotka tunnistaa ihmisiksi vain siitä, että ne yleensä vetävät perässään pieniä ihmisiä”.
Mustat säkit -fantasia eroaa radikaalisti normaalista tavasta luonnehtia kanssaihmisiä. Arkisessa merkityksessään musta säkki viittaa kaikkien tuntemaan, muovista valmistettuun jätesäkkiin. En tiedä pukeutuvatko perussuomalaiset ministerit muoviin työhuoneissaan, mutta jo pelkkä ajatus voi kiihottaa monia tavallisia kansalaisia. Joka tapauksessa Purran kirjoitus tuo esiin suurenmoisesti sen, kuinka rasismi on perverssi tapa suhtautua toisiin ihmisiin.
Yhtä tunnettu tapaus on valtioneuvoston linnan saksiperformanssi, jossa Purra puoluetovereidensa ympäröimänä heilutteli saksia hymyssä suin. Sen tarkoituksena oli karnevalisoida hallituksen leikkauspolitiikkaa ja kaiketi lähettää hauska viesti hyvin toimeentuleville suomalaisille.
Sakset ovat kiistämätön osa Purran poliittista identiteettiä ja ilman muuta myös intohimon, voiman ja vallan symboli. Niitä käyttämällä yhteiskuntaruumiista voidaan kastroida turhat ja ideologisesti haitalliset ulokkeet. Freudilaisittain ilmaistuna: perussuomalainen valta on saksikasta. Heiluminen saksien kanssa poikeaa joka tapauksessa niin paljon vastuullisen ministerin normaalista käytöksestä, että se menee suoraan poliittisen pervoilun historiaan,
Hieman vaatimattomamman panoksen antaa puolestaan kansanedustaja Teemu Keskisarja. Hänen ei-niin-salainen kiinnostuksensa suuntautuu ihmisten tuoksuihin, silmänripsiin ja etenkin kynsiin. Havaintojaan hän raportoi eduskunnan suuressa salissa kravattiaan hypistellen. Sen symboliikkaan ei liene tarvetta paneutua pidemmälle.
Keskisarjan mukaan: ”Kampuksilla ei missään nimessä laahusta nälkiintyneitä nuorukaisia ja neitokaisia ryysyissä, ei sinne päinkään: irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu, tekoripset räpsähtelevät”.
*
Perussuomalaista puoluetta voi onnitella rohkeasta ulostulosta ja avauksesta. Muutkin puolueet voivat nyt puhua pervoilusta avoimesti, vailla häpeän painolastia. Pervoilu on vihdoin tunnustettu osaksi politiikkaa.
Mutta miksi tulla ulos juuri nyt?
Mitä ilmeisimmin puolue luottaa siihen, että kuntavaaleissa äänestävät tajuavat pervoilun mahtavan merkityksen väestön vanhenemisen, työikäisten muuton, sote-kustannusten paisumisen ja muiden kivitalon kokoisten ongelmien rinnalla.
Vinjetin taustakuva: kuvakaappaus Ylen uutislähetyksestä. Kuvassa kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps.). Kuvankäsittely JS.
Edit. 6.2.2025, 17:18. Pieniä kielellisiä korjauksia.