Perussuomalaisen puolueen pakkomielle nimeltä Yleisradio oireilee päivä päivältä rankemmin. Nyt ilmaistaan suorin sanoin se, mikä on ollut monelle puoluetta seuranneelle selvää jo vuosikausia: Yle on ”poliittinen vihollinen”, jolle ei pidä antaa euroakaan.
Jo viisi vuotta sitten ilmestyneessä media- ja kulttuuripoliittisessa ohjelmassaan puolue väläytti Ylen julkisen rahoituksen lopettamista tv-ohjelmien osalta ja siirtymistä ”maksukortin” käyttöön. Jokainen Ylen tv-ohjelmia seuraava joutuisi siis tilaamaan maksullisen kanavan, joka kilpailisi muun kaupallisen tarjonnan rinnalla. Käytännössä tämä merkitsisi julkisen palvelun alasajoa.
Viime syksynä parlamentaarinen Yle-työryhmä päätyi vaatimaan 66 miljoonan euron leikkauksia, joiden seurauksena Yle vähentää henkilöstöään 309:llä työntekijällä.
Vähennykset eivät jää tähän ja muutosneuvottelut jatkuvat. Perussuomalaiset olisivat halunneet kurittaa Yleä huomattavasti ankarammin. Niinpä liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) vaatii leikkauksia leikkausten päälle.
*
Kansainvälisesti tarkastellen perussuomalaisten halu murentaa Yleä ei ole mitenkään poikkeuksellinen ilmiö. Julkisen palvelun romuttaminen on yksi eurooppalaisen äärioikeiston poliittisista päämääristä. Donald Trumpin vaalivoitto ja Elon Muskin tuki maanosamme äärioikeistolle antavat sille lisää virtaa.
Yle-päähänpinttymää säestää puolueen mediapoliittisen skenaarion totaalinen tyhjyys. Puolueella ei ole hajuakaan siitä, millaiseen mediayhteiskuntaan se on suomalaisia viemässä. Tätä heijastaa muun muassa se, että puolue yritti poistaa valtion rahoituksen myös Julkisen sanan neuvostolta (JSN).
Neuvosto valvoo journalismin etiikkaa, kuten totuudenmukaisessa uutisoinnissa pitäytymistä. On vaikea nähdä, kenen suomalaisen etua JSN:n toiminnan vaikeuttaminen olisi palvellut.
Ylen nitistämisen ohella perussuomalaisille näyttää sopivan kaikenlainen mediasääntelyn purkaminen. Puolue rakentaa Suomea, jossa digijäteille ja niiden laatimille algoritmeille annetaan mahdollisimman vapaat kädet niin julkisuuden muokkaamiseen kuin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tekno-oligarkkien hallitseman mediatodellisuuden, jossa vallitsee rikkaamman ja vahvemman laki, puolue näkee sananvapauden toteumana.
*
Yleä pitää kehittää siinä kuin kaikkia muitakin organisaatioita. Joskus toimintaa joudutaan muuttamaan tavalla, joka puraisee ikävällä tavalla myös henkilöstöä. Säästöihin ja leikkauksiin voidaan joutua turvautumaan monista eri syistä. Valintoja on tehtävä.
Näillä tosiseikoilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä perussuomalaisten Yle-inhon ja mediapoliittisen lyhytnäköisyyden kanssa. Puolueen pakkomielteestä eivät kärsi vain Ylen työntekijät ja ohjelmatarjonta. Osansa siitä saavat kaikki suomalaiset.
Vinjetin taustakuvat: Ministeri Lulu Ranne (perussuomalaisten mediakuvat) ja Ylen logo. Kuvankäsittely JS.