Helsingin Sanomien mukaan sisäministeriö on hyllyttänyt virkamiehensä ja kahden tutkijan yhteiskunnan affektiivista polarisaatiota koskevan tutkimusraportin. Perusteluksi ministeriöstä kerrotaan, että raportti arvostelee perussuomalaista puoluetta. Ministeriön mukaan hallituksen ja sen puolueiden arvostelu ei kuulu ministeriön tehtäviin.
Ministeriön sijaan raportin julkaisi Helsingin yliopisto. Sen ovat kirjoittaneet sisäministeriön erityisasiantuntija Ilona Suojanen, Turun yliopiston yliopistonlehtori Arttu Saarinen ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Janne Lehtonen.
*
Luin suppeahkon raportin. Se on matalalla profiililla kirjoitettu, asiantunteva ja aiempaan tutkimukseen nojautuva selvitys affektiivisesta polarisaatiosta eli negatiivisten tunteiden korostumisesta poliittisessa vastakkainasettelussa. Monet ovat perustellusti huolissaan ilmiön kasvusta suomalaisessakin yhteiskunnassa.
Löysin raportin varsinaisesta tutkimustekstistä 12 mainintaa perussuomalaisista. Puolet maininnoista on lähinnä yleispoliittisia luonnehdintoja. Puolueen ja sen kannattajien poliittiseen substanssiin liittyen raportissa todetaan seuraavat faktat:
perussuomalaiset epäilevät muita enemmän mediaa ja tutkimuslaitoksia.
perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat negatiivisesti muihin puolueisiin, mutta vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat suhtautuvat vielä negatiivisemmin heihin.
vasemmistoliiton, vihreiden ja SDP:n kannattajat suhtautuvat positiivisesti toisiinsa, mutta oikealla tilanne on hajanaisempi, ja erityisesti perussuomalaisten kannattajat ovat suurimmaksi osaksi muista erillään niin kutsutussa tyytymättömien poliittisessa blokissa.
perussuomalaiset eivät koe vihapuhetta samanlaiseksi ongelmaksi kuin muiden puolueiden kannattajat.
perussuomalaisten kannatuksen kasvua on selitetty sillä, että he ovat antaneet tunnustusta niille, jotka eivät koe saavansa sitä muualta.
puolueiden kannattajista perussuomalaiset luottavat vähiten instituutioihin.
*
Ministeriöstä kerrotaan, ettei tutkimuksen hyllyttämisessä ole kyse perussuomalaisen sisäministerin Lulu Ranteen (tai edeltäjänsä Mari Rantasen) poliittisesta ohjauksesta. Virkamiehet ovat tehneet päätöksensä itsenäisesti.
Jos edellä mainittujen seikkojen toteaminen ministeriön ja yliopistojen yhdessä tekemässä tutkimuksessa johtaa raportin hyllyttämiseen, voidaan hyvin kysyä:
Mitä hemmettiä sisäministeriössä ja tässä maassa oikein tapahtuu?
Vinjetin taustakuvassa Lulu Ranne, kuvaaja Lauri Heikkinen, valtioneuvoston kanslia. Lisenssi: Creative Commons Attribution 4.0 International.