Miksi iso uutinen ei kelpaa?

Kuvitellaanpa tilanne, jossa toimituksilla olisi saatavilla Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) ekonomistien uunituore raportti siitä, että hallituksen finanssipolitiikka nojautuu vääriin oletuksiin talouden toiminnasta. Tuskin kukaan journalismin ammattilainen kiistäisi, että nyt on käsillä uutinen, joka kannattaa ajaa ulos näyttävästi.

Kuluvan viikon tiistaina (15.4.) toimitukset olivat sellaisessa tilanteessa. Tosin raporttia ei julkistanut ETLA vaan Uuden talousajattelun keskus (UTAK). Sen toiminnanjohtaja Lauri Holappa, SOSTE ry:n pääekonomisti Otto Kyyrönen ja STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà julkaisivat tutkimusraportin Onko lääke vaarallisempi kuin tauti?

Raportti pureutuu hallituksen finanssipolitiikan vaikutuksiin talouskasvuun ja julkiseen talouteen. Sen lopputulema on tyly:

”Laskelmamme osoittavat, että Petteri Orpon hallituksen sopeutustoimet heikentävät erittäin merkittävästi bruttokansantuotteen kasvua sekä johtavat jopa julkisen sektorin velkasuhteen kasvuun.”

Leikkaukset, joilla torjutaan velkasuhteen kasvua, voivat siis itse asiassa kasvattaa sitä.

*

Raportti ei kuitenkaan ole ollut etusivun uutinen johtavissa uutismedioissa. Syitä voi vain arvailla.

Kenties toimitukset pitävät raportin tietoja epäluotettavina?

Toimituksilla ei ole kuitenkaan mitään kestäviä perusteita olettaa, että tiedot ovat epäluotettavia. Raportti on professionaalisten tutkijoiden laatima. Se on argumentoiva, looginen ja runsaaseen lähdeapparaattiin nojautuva. Joka tapauksessa toimituksilla on myös aina mahdollisuus hankkia raportille kriittinen kommentoija ja nostattaa asiasta julkinen keskustelu.

Ehkäpä lopputulema ei täytä ison uutisen kriteereitä?

Mikä oikeastaan voisi nykyisessä tilanteessa olla merkittävämpi talouden ja politiikan uutinen kuin se, että hallituksen finanssipolitiikan tutkimuksellinen pohja ja sitä kautta myös ratkaisut murenevat? Raportin journalistista painoarvoa lisää historiallinen ja moraalinen konteksti. Se julkaistaan keskellä yhteiskunnallista tilannetta, jossa monet suomalaiset kärsivät hallituksen leikkauspolitiikasta.

Kenties raportin julkaisee epäuskottava taho?

Iltalehden mukaan Holappa on toiminut Li Anderssonin erityisavustajana ja Lainà vasemmistoliiton hallitusneuvottelijana vuonna 2019. Tämäkään ei ole kestävä peruste olettaa, että tutkijoiden analyysit ovat virheellisiä. Poliittisilla intresseillä ja etunäkökohdilla spekuloiden myös ETLAn, pankkien ja valtionvarainministeriön julkaisemaa finanssipoliittista tietoa voisi pitää virheellisenä tai ainakin vinoutuneena.

Journalismin näkökulmasta olennaista on lopulta vain kaksi asiaa: pitääkö tieto paikkansa ja onko se yhteiskunnallisesti merkittävä. Jos UTAKin raportin faktat kestävät, se on – tai ainakin sen pitäisi olla – journalistista dynamiittia.

*

Edellä sanotusta nousee yleisempi kysymys, jota kannattaisi pohtia finanssipolitiikan uutisoinnin yhteydessä: mitkä seikat määrittelevät sen, keiden tuottama tieto pääsee julkisuuteen ja kenties nousee isoksi uutiseksi? Entä milloin ja millaisin perustein journalismi suo tällaiselle tiedolle faktan statuksen?

TILAA BLOGI (ILMAINEN)

Vinjetin taustakuva: kuvaaja Leonhard Lenz. Lisenssi: Creative Commons CC0 1.0 Universal Public Domain Dedication. Kuvankäsittely ja gaafisen elementin lisäys JS.