Hallituksella on nollatoleranssi rasismiin. Koko hallitus on mukana rasismin vastaisessa kampanjassa.
Kaikki tietävät, että pääministeri Petteri Orpo valehtelee – toivottavasti myös hän itse.
Valehteluun voi suhtautua moralisoiden, kuten usein tehdäänkin. Moralismi ei kuitenkaan johda mihinkään. Poliitikot ovat valehdelleet kautta aikojen. Kun pääministeri pitää tarpeeksi sitkeästi kiinni valheestaan, se arkipäiväistyy. Kukaan ei viitsi enää vaatia häntä tilille, kaikkein vähiten politiikan journalismi.
Orpon valehtelu ei ole kuitenkaan vain moraalinen kysymys. Se on poliittinen valinta, jolla on yhteiskunnallisia seurauksia. Pääministerin esimerkki rohkaisee monia muitakin rasismin kiistämiseen sanoissa mutta ei teoissa. Todennäköisesti pääministeri edistää rasismin normalisoitumista paljon vahvemmin kuin jonkin rasismin kanssa flirttailevan kansanedustajan härnäysviestit sosiaalisessa mediassa. Juuri tämä seikka vie uskottavuuden niin Orpon lausunnoilta kuin koko rasisminvastaiselta kampanjalta.
Pääministerin toistuvan valehtelun vaikutukset eivät rajoitu rasismin arkipäiväistymiseen. Filosofi Hannah Arendt (1906–1975) kirjoitti viisaasti jo 1960-luvulla Truth and Politics -esseessään:
”Totuuden systemaattisen ja totaalisen korvaamisen valheilla varsinainen seuraus ei ole se, että valhe hyväksytään totuudeksi ja totuus alennetaan valheeksi. Varsinainen seuraus on se, että kykymme suunnistaa todellisessa maailmassa tuhoutuu. Suunnistaminen edellyttää toden ja epätoden erottamista toisistaan.
Pääministeri siis osallistuu sellaisen yhteiskunnallisen todellisuuden rakentamiseen, jossa totuus ja valhe “vaihtelevat vaatteita ilman varoitusta”, kuten Tuomari Nurmio laulaa. Kun erottelu rapautuu riittävästi, ihmisten poliittinen navigointi ja valinnat alkavat nykyistäkin enemmän nojautua disinformaation, kuvitelujen pelkojan ja fantasioiden varaan. Totuuden jälkeinen aika kiteytyy poliittisiksi valinnoiksi.
Orpon valehtelua voidaan pohdiskella myös vasten ilmiötä, jota tutkijat Teppo Eskelinen ja Matti Ylönen kutsuvat toimittamassaan – ja erinomaisessa – kirjassa demokratian tyhmenemiseksi. Heidän mukaansa esimerkiksi journalismin, tutkimuslaitosten ja yliopistojen mahdollisuus tuottaa kriittistä tietoa on radikaalisti heikentynyt. Rapautuminen on alkanut jo ennen nykyistä hallitusta, mutta hallituksen leikkaukset esimerkiksi tutkimuslaitosten resursseihin ovat vain kiihdyttäneet ilmiötä.
Kriittisen tiedontuotannon instituutioiden mureneminen ja systemaattisten valheiden levittäminen politiikassa heikentävät koko demokratian toimivuutta. Hyvällä tuurilla demokratia voi pysyä muodollisesti pystyssä, mutta järjettömyys ja irrationalismi valtaavat alaa yhä enemmän.
*
Teppo Eskelinen & Matti Ylönen (toim.) Tyhmenevä demokratia? Kriittisen tiedontuotannon tila Suomessa. Rosebud Books 2024. Blogin tulkinnat Petteri Orpon toiminnasta ja suhteesta demokratian tyhmenemiseen ovat omiani, eivät kirjan toimittajien tai kirjoittajien.
Vinjetin taustakuva on tehty tekoälyllä ja editoitu kuvankäsittelyohjelmalla.
Edit 18.9.2024
13:04. Pääministerin nimen taivutusmuoto korjattu Orvosta Orpoksi. Lisätty sana disinformaatio kolmanneksi viimeiseen kappaleeseen.
14:45. Lisätty viimeiseen kappaleeseen maininta "systemaattisten valheiden levittäminen politiikassa".
Comments