Jankkaus presidenttiehdokkaan fasistisuudesta, rikosilmoituksista ja kunnian loukkaamisesta hämärtää näkyvistä paljon olennaisempia poliittisia kysymyksiä. Jos kyseinen presidenttiehdokas olisi fasisti, hän olisi varmaan tyytyväinen saamansa julkisuuteen. Uutismedia näyttää pohtivan enemmän ehdokkaan kunniaa kuin hänen politiikkansa fasistisista piirteitä.
Olennaista olisi tarkastella ehdokkaan ja hänen ajatusmaailmaansa tukevien poliittista toimintaa. Onko ehdokas rakentamassa Suomesta autoritaarista yhteiskuntaa tai peräti totalitarismia, jonka yksi ilmenemismuoto on fasismi?
Täkäläinen radikaali oikeisto – johon fasistioletettukin kuuluu – tarjoilee poliittisia ratkaisuja, jotka kertovat perin autoritaarisesta ajattelusta. Kuria ja järjestystä vaaditaan. Ammattiliitoista puhutaan mafiana. Poliittiset lakot halutaan kieltää. Muiden kuin syntyperäisten suomalaisten poliittisia oikeuksia halutaan rajoittaa. Sopimusyhteiskunnan tilalle tuodaan sanelupolitiikkaa. Joku paikallispoliitikko ehdottaa pakolaisten ampumista itärajalle.
Autoritaarisuutta lietsova politiikka on vaarallista, koska juuri siitä muodostuu totalitarismin odotushuone. Autoritaarisuus ei automaattisesti johda totalitarismiin mutta on sen ideologista ydinaineista ja välttämätön edellytys.
Tällä hetkellä suomalaiset luottavat demokratiaan. Monet tutkijat kuitenkin korostavat eurooppalaistenkin yhteiskuntien poliittista haurautta. Demokratian murentumisen ensimmäisiä merkkejä on juuri autoritaarisen ilmapiirin vahvistuminen. Sitä on kuitenkin pirullisen vaikea havaita. Säännöt, rajoitukset, parlamentaariset käytännöt, uhkien määrittely, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet vain muuttuvat – tai muutetaan – hiljalleen.
Loput hoitaa ihmisten hiljaisuus, naiivius ja uskomaton luottamus siihen, ettei pahin voi tapahtua täällä. Suomessa.
Vinjetin taustakuva tehty tekoälyllä.