Politiikkaa selostaessaan journalismi voi kadottaa näköpiiristään koko yhteiskunnan. Yksi esimerkki tästä on Helsingin Sanomien lauantainen (28.9.2024) pääkirjoitus, joka arvioi pääministeri Petteri Orpon ”matalan profiilin” johtajuutta.
Pääkirjoitus keskittyy pääministerin toiminnan tarkasteluun suppeasta järjestelmäpoliittisesta näkökulmasta. Huomio kiinnittyy Orpon nousuun puheenjohtajaksi, hänen persoonaansa, opposition toimintaan, liberaalien kokoomuslaisten ”ahdistukseen” ja etenkin tulevaisuuden puheenjohtajakuvioihin.
Orpon toimintaa punnitaan puhtaasti siitä näkökulmasta, miten hän on onnistunut käyttämään valtaa, säilyttämään asemansa ja toteuttamaan poliittisia tavoitteitaan.
“Orpon johtaminen saattaa olla mallia management by samperi, mutta sen konkreettiset tulokset tekevät kyllä vaikutuksen”, HS tiivistää. Tuloksilla lehti viittaa Orpon poliittisten päämäärien toteutumiseen ja kokoomuksen kannatuksen säilymiseen vahvana.
*
Pääkirjoituksessa politiikka hahmottuu hermeettiseksi, itseensä sulkeutuvaksi yhteiskunnallisen toiminnan alueeksi. Se on valtakamppailuja, pelejä, asetelmia ja voimasuhteita. Kyseessä on politiikan journalismille tyypillinen, ehkä suorastaan geneerinen tapa käsitellä aihettaan.
Näkökulma on tietenkin yhtä kiinnostava kuin tarpeellinen. Sen valitessaan journalismi kuitenkin sulkee ulos kaksi keskeistä politiikan ulottuvuutta ja hukkaa samalla näköpiiristä tavallaan koko yhteiskunnan.
Niistä ensimmäinen on se, millaisia vaikutuksia poliitikkojen tekemillä päätöksillä on kansalaisten elämään. Esimerkiksi: voimistuvatko yhteiskuntaan kuulumisen tunteet vai kenties taloudellisen eriarvoisuuden mukanaan tuoma katkeruus?
Toinen ulottuvuus on poliittisten valintojen mahdollistamat laajemmat yhteiskunnalliset kehityskulut. Esimerkiksi: millaista yhteiskuntaa pääministeri rakentaa hyväksyessään hallituksessaan laitaoikeiston avointa rasismia ja sateenkaari-ihmisten syrjintää?
*
Politiikan journalismi on toki paljon muutakin kuin pääkirjoituksen kaltaista järjestelmäpolitiikan selostamista. Journalistien kunniaksi on sanottava, että suomalaiset ovat yleisesti ottaen kohtuullisen hyvin informoituja päätösten vaikutuksista elämäänsä.
Kenenkään poliittisen toimijan johtajuutta ei kuitenkaan pitäisi arvioida sivuuttamalla hänen politiikkansa avittamat yhteiskunnalliset kehitystendenssit ja vaikutukset ihmisten elämään. Jos arviointia vielä kehystää poliittisen vallan fetisointi eli vallankäyttäjän ihailu vallankäytön itsensä vuoksi, ollaan jo hyvin lähellä henkilöpalvontaa.
Vinjetin taustakuvassa osa Helsingin Sanomien logosta. Kuvankäsittely JS.
Edit. 28.9.2024, 12:03. Pieniä kielellisiä korjauksia.
Comments