Hallituksen ministerit ovat nyt sen verran pihalla rasismista, että ovat järjestäneet itselleen asiasta koulutuspaketin. Hyvä niin. Rasismin historiaan ja sen nykyisiin muotoihin tutustuminen ei ole koskaan liian myöhäistä.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan koulutus kytketään hallituksen iltakouluihin, joita jo nyt kutsutaan – tosin hieman ongelmallisesti – rasismikouluiksi. Koulun penkillä istumisen ohella ministereillä lienee tarvetta myös henkilökohtaisemmalle ohjaukselle.
Esimerkiksi pääministeri Petteri Orpoa voisi auttaa syventyminen rasismiin liittyvään psyykkiseen mekanismiin nimeltä kiistäminen. Kiistämisen tilassa oleva ihminen tunnistaa kyllä vaikkapa työtovereidensa rasismin, mutta uskottelee itselleen, että se on jotain muuta. Ihminen voi tällöin myös vilpittömästi ajatella, että hänellä on nollatoleranssi rasismiin, vaikka teot puhuvat toista. Kiistäminen on yhtä yleinen kuin pirullinen ansa, koska sen vallassa oleva ihminen sekä tuomitsee rasismin että on sokea sille.
Ministeri Ville Tavio on puolestaan ilmeisen ahdistunut siitä, että yhteiskunnalliset vähemmistöt saavat kohtuuttomasti tilaa julkisuudessa ja politiikassa. Hän pelkää, että enemmistö – keitä sana sitten tarkoittaakin – jää vähemmistöjen jalkoihin. Ministerimme voisi hyötyä räätälöidyistä harjoitteista, jotka kehittävät kykyä kohdata erilaisuutta vailla pelkoa oman identiteetin katoamisesta. Harjoitteiden läpikäyminen ei helpottaisi vain ministerin oloa. Rennommasta otteesta hyötyisi hänen ministeriönsä ohella koko suomalainen yhteiskunta. Kaikilla olisi mukavampaa.
Ministeri Sari Essayahille voisi suositella henkilökohtaista ohjausta kristillisessä etiikassa ja viestinnässä. Nähtävästi hänen hiljaisuutensa ministerikollegoiden rasismin edessä johtuu ainakin osittain Raamatun etiikan puutteellisesta soveltamisesta ja sen avaamien viestinnällisten mahdollisuuksien laiminlyönnistä. Kuinka paljon helluntailaisen Essayahin profiloitumista vahvistaisikaan, jos hän evankelisluterilaisen arkkipiispamme tavoin julistaisi Raamattuun nojautuen: Rasismi on syntiä!
Rasismikoulusta hyötyisi tietenkin myös ministeri Riikka Purra. Hänellä on ollut ilmeisiä vaikeuksia empatian kanssa, jonka hän näkee rajoittavan poliittisia toimintamahdollisuuksiaan. Hänelle voisi suositella tehomoduulia otsikolla Empatia poliittisen ajattelun voimavarana. Se avaisi uusia näkökulmia syrjittyjen ja rasismia kokeneiden ihmisten kokemusmaailmaan.
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, Purra ei varmaan ole järin motivoinut osallistumaan koulutukseen. Ehkäpä pääministeri Orpo voisi taivutella häntä koulun penkille. Jos järkipuhe ei tehoa, niin ainahan voi soveltaa tuota tavanomaista kansalaisten puhuttelukeinoa eli pelottelua ja uhkailua:
Etkö sä nyt tajua. Miten markkinatkin reagoivat, jos mun valtiovarainministeri tipahtaa jollekin helvetin tarkkailuluokalle!