Perussuomalaisen puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä vaikuttaa olevan uutismedian erityisessä suojeluksessa. Hän voi sanoa lähes mitä tahansa joutumatta tilille sanoistaan.
Tuoreimman kommenttinsa hän suuntaa Helsingin yliopistolle, joka rajoittaa yhteistyötä israelilaisten yliopistojen kanssa. Siihen Mäkelä X:ssä: “Niin kauan kuin tämä jatkuu, teidän on turha pyytää tapaamisia. Ruikuttakaa rahannekin niiltä terroristeilta, murhaajilta ja raiskaajilta, joiden puolen olette tässä valinneet.”
En ole huomannut, että uutismedia olisi suuremmin reagoinut asiaan. Jäin miettimään, ohitettaisiinko sanat, jos kyseessä olisi joku toinen ja toisesta puolueesta. Entäpä jos vaikkapa vihreiden Sofia Virta käyttäisi muussa yhteydessä samaa puhetapaa ja kiristäisi hallitusvastuussa ollessaan yliopistoa sen rahoituksella?
Syitä Mäkelän koskemattomuuteen voi olla useita.
Kenties toimituksissa ajatellaan, että spontaanit heitot viestipalvelu X:ssä eivät ole “oikeaa” politiikkaa. Ne ovat vain möläytyksiä. Todellinen politiikka tapahtuu eduskunnassa ja A-studion lauteilla. Tulkintaa on kuitenkin kovin vaikea uskoa, koska toimituksissa tajutaan erinomaisen hyvin, kuinka vahvan poliittisen viestinnän kanavan sosiaalinen media tarjoaa. Mäkelän sanomiset siellä ovat yhtä merkittäviä – tai merkityksettömiä – kuin eduskunnan puhujapöntössä.
Toinen syy voi olla turtuminen Mäkelän ja hänen puolueensa “ylilyöntejä” sisältävään viestintään. Kukaan ei enää jaksa tai viitsi puuttua siihen. Kyseessä ei ole enää uutinen. Tämäkin on journalismin kannalta ikävä vaihtoehto. Väsyminen jonkin puolueen yleisestä normista poikkeavaan ja vihamieliseen puhetapaan tarkoittaa sen hiljaista hyväksymistä ja muita laajemman retorisen tilan myöntämistä puolueelle.
Kolmas syy on voi olla se, etteivät journalistit puutu sanomisiin, koska pelkäävät joutuvansa trollatuiksi. Kenties uutismedia myös kammoksuu mahdollisuutta tulla leimatuksi poliittisen kamppailun osapuoleksi viime kesän rasismiuutisoinnin tapaan.
Uutismedian asemoiminen poliittiseksi vastustajaksi on perussuomalaisen puolueen tunnettu – joskin liian vähän julkisesti keskusteltu – poliittisen viestinnän strategia. Se on vahva ase, koska uutismediat pelkäävät politiikan pelinappulaksi joutumista ja "punavihreiksi" leimautumista. Toimituksilla ei ole journalistisesti toimivaa keinoa vastata tähän uhkaan, hiljaisuutta lukuun ottamatta. Jos tämä tulkinta pitää paikkana, perussuomalaisella puolueella on ote uutismediasta.
*
Tuoretta tutkimuksellista näyttöä Mäkelän tai hänen puolueensa erikoiskohtelusta uutismediassa ei ole silmiini sattunut. Tulkintani voidaan siis aivan hyvin kiistää ja sanoa, että uutismedia kohtelee Jani Mäkelää aivan samalla tavoin kuin ketä tahansa poliitikkoa.
Silloin maahamme olisi kuitenkin syntynyt uusi poliittisen retoriikan normaali. Kuka tahansa merkittävässä asemassa oleva poliitikko voisi vailla seuraamuksia julkisesti halventaa ja kiristää mitä tahansa korkeimman tutkimuksen ja opetuksen instituutiota.
Minulla ei ole havaintoa tällaisen uuden normaalin syntymisestä. Vielä.
Vinjetin taustakuva: Tuomas Tähti. Lisenssi: Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 International.