Hallituksen eduskunnalle antama lakiesitys Suomen Akatemiasta sisältää viattoman tuntuisen uuden säännöksen. Sen mukaan Akatemian tehtävien ”hoitaminen ei saa olla ristiriidassa Suomen kansallisen turvallisuuden, Suomen kansainvälisten velvoitteiden tai Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa.”
Säännös on herättänyt huolta tieteen vapauden murentumisesta. Asiaan ovat reagoineet muun muassa professori Anu Koivunen ja entinen Akatemian hallituksen puheenjohtaja, emeritusprofessori Arto Mustajoki. Koivunen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, kuinka “epämääräinen esitys mahdollistaa poliittisen ohjauksen ja mielivallan ja on ristiriidassa tieteen avoimuuden sekä demokraattisen yhteiskunnan kanssa”.
Lakiesityksen mukaan uusi säännös “tukisi” Akatemiaa rahoituspäätöksen tekemisessä, jos tieteellisiltä ansioiltaan merkittävä hanke uhkaa tavalla tai toisella kansallista turvallisuutta. Hallitus painottaa esityksessään sitä, ettei tarkoitus ole kajota tieteen vapauteen.
Juuri niin hallitus kuitenkin tekee.
*
Lakiesityksen ongelmallisuudet paljastuvat nopeasti jo pelkästään kansallisen turvallisuuden ideaa tarkasteltaessa.
Lakiesitys asettaa kansallisen turvallisuuden tutkimushankkeiden rahoituksen yhdeksi arviointiperusteeksi tieteellisen tason rinnalle (s. 12). Esityksessä ei kuitenkaan selvästi sanota, mitä käsite tarkoittaa nimenomaan tutkimuksen arvioinnissa. Keillä kaikilla on siis valta ja voima määritellä kansallisen turvallisuuden merkityksiä rahoitushakemusten riskejä pohdittaessa? Juuri tässä pisteessä Akatemian tieteellinen suvereniteetti alkaa horjua.
Esityksen mukaan (s. 20) Akatemia arvioi näitä riskejä ”yhteistyössä suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä kansallisten viranomaisten kanssa.” Esityksessä ei tarkemmin määritellä muita viranomaisia. Mitä ilmeisimmin yhteistyökumppani voi olla mikä tahansa viranomainen, jonka asiantuntemus kytkeytyy kansalliseen turvallisuuteen. Sellainen on esimerkiksi suojelupoliisi. Vaikka Akatemialla säilyykin tutkimushankkeen rahoitukseen liittyvä muodollinen päätösvalta, voidaan kysyä, tekisikö se rahoituspäätöksen vastoin turvallisuusviranomaisen näkemyksiä.
Yhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa lakiesitys perustelee sillä, että näin Akatemia voi saada tarkempaa tietoa rahoituksen hakijoista ja yhteistyökumppaneista suoraan heidän työnantajiltaan (s. 20). Tämä nostaa puolestaan esiin juridisesti ja eettisesti ikävän kysymyksen siitä, mitä tietoja työnantajat voivat tai haluavat luovuttaa Akatemian päätöksenteon tueksi. Mikä ylimalkaan on sellaista tietoa työntekijästä, joka liittyy hänen suunnittelemansa tutkimushankkeen turvallisuusriskeihin?
En löytänyt esityksestä yhtään mainintaa rahoituksen hakijan oikeusturvasta. Onko hakijalla mahdollisuus saada tieto siitä, että hänen hakemuksensa on hylätty ongelmallisen turvallisuuden vuoksi? Saako hän nähtäväkseen kielteiseen rahoituspäätökseen vaikuttaneet dokumentit, kuten viranomaisten lausunnot, kannanotot ja perustelut? Millaisia vaikutuksia rahoituksen hylkäämisellä kansalliseen turvallisuuteen vedoten on hakijan uranäkymiin?
Nykyisen pelokkaan turvallistamisen ilmapiirissä kansallinen turvallisuus jyrää helposti alleen hakemusten arvioinnin läpinäkyvyyden. Seuraa kafkamaisia tilanteita hakijan miettiessä, onko hän ja hänen tutkimuksensa turvallisuusuhka koko maalle.
*
Akateemisen tutkimuksen turvallisuuden huomioon ottaminen on perusteltua. Hallituksen lakiesitykseen liittyy kuitenkin vaarallisen paljon avoimia kysymyksiä. Nykymuodossaan se avaa viranomaisille ja kenties poliittisille toimijoillekin suoran vaikutusväylän Akatemian rahoituspäätöksiin tavalla, joka kyseenalaistaa perustuslakiin kirjatun tieteen vapauden.
Vinjetin taustakuva: Suomen Akatemian toimitalo Helsingin Hakarannassa, SA:n mediakuvat. Kuvaaja Anna Oravakangas. Käsittely JS.
Edit. 6.1.2025, 14:19. Pieniä kielellisiä korjauksia.